Maltan monenkirjava historia
Olimme kesällä perheen kanssa Maltalla. Paikka valittiin monestakin syystä. Tärkeätä oli luonnollisesti odote auringosta, ruuasta, nähtävyyksistä ja tietysti siitä tekemisestä. Kotoisen kansanäänestyksen jälkeen paikaksi valittiin Malta. Sinne lähdettiin heti koulujen päätyttyä Kesäkuussa.
Matkan järjestelyt ja logistiikka toimivat hyvin. Perille ja takaisin päästiin ehjänä; hotellikin oli aivan sellainen kuin luvattiin. Jos jotakin haluaisi valittaa, niin ehkä se sitten oli tiedottaminen itse Maltalla. Se ei ollut kovin hyvin järjestetty ja haittasi varmasti sellaisia matkaajia joille omaehtoinen asioiden sevittäminen on joko työlästä tai se ei vain kiinnosta. Meille se ei ollut ongelma. Olemme tottuneet muutenkin kaivelemaan tekemisemme itse.
Olen aina pitänyt välimeren ilmastosta. Se sopii minulle. Ja se ei yleensä ole pettänyt minua. Niimpä nytkin saimme nauttia koko leskelummea ajan mukavasta merituulesta ja kaivatusta auringosta. Voisi jopa sanoa, että Malta pelasti koko kesän. Ainakin jos ajatellaan aurinkoa. Varsinaisia hiekkarantoja emme kyllä löytäneet mutta kallioisilla rannoilla oli silti paikkoja uintiin ja auringonottoon. Tulipa jopa pulahdettua uimasille paikassa, jossa nunnat aikoinaan kylpivät. Allas oli hakattu kallioon ja kytketty mereen pienen kanavan kautta. Ja sitten ympärille oli rakennettu talo suojaamaan nunnien siveellisyyttä. Ihan laillista se ei kuulemma ollut, mutta kalastusvenemme kapteeni oli joviaali mies.
Valetta on Maltan pääkaupunki ja sen edustalla on “maalilman paras luonnonsatama”, joka on myös historiallisesti merkittävä. Tämän sataman ja sijaintinsa vuoksi Maltalla on ollut monta omistajaa. Sen läpi ovat kulkeneet Maurit, ristiretkeläiset, britit jne. Sotaa tämä saariparka on nähnyt enemmän kuin tarpeeksi. Ja tämä näkyy kaikessa. Harvassa paikassa sotahistoria on niin läsnä arjessa kuin Maltalla. Näimme vielä Italialaisten pommittamia kohteita (joita ei oltu korjattu) satamassa. Samin keskiaikaikaisia ja uudempiakin linnoituksia on kaikkialla ja samoin sipaleiden jälkiä lähes jokaisessa vanhassa rakennuksessa. Saaren hallinasta käytiin verisiä taisteuita toisen maailmansodan aikana, mutta saari pysyi kuin pysyikin brittien hallinnassa. Pappa kannattaa siis raahata sotamuseoon ja linnoitusten muureille.
Maltalla ei voi käydä ilman, että ei törmäisi ritarikuntien historiaan. Johanniitat, temppeliherrat ja ties mitkä muut keskiajan (ja muutama vuosisata sen jälkeenkin) “jengit” ovat jättäneet lopullisen jäljen Maltalle. Ehdottamasti näkemisen arvoinen paikka on suurmertarien talo ja kirkko Valetassa. Ulkoa rakennukset ovat kohtuullisen vaatimattomia, mutta sisällä rakennuksissa voi vain sanoa VAU! Joillakin on ollut aikaa, rahaa ja kiinnostusta mahtipontisen sisutamisen luontiin.
Ihmisen pitää syödä joka päivä. Meille oli ylistetty etukäteen Maltan ruokakulttuuria, mutta pieni pettymys se oli. Ravintoloista 90% oli ns. italilialaisia ravintoloita joiden lista oli aina sama. Sen alkoi osata ulkoa parin päivän jälkeen. Ja pastaakaan ei jaksa purra ihan joka päivä. Löysimme kyllä Intialaisen ravintolan, joka oli komemus sinällään. Meille tarjoili pakistanilainen herrasmies jonka tyyli oli ehdottaman/tahattoman koominen ja hauska. Ruoka oli nyt mitä oli, mutta tarjolijan lanseeraaman “tietellinsen cyrryn” metodin selvityksen kuunteleminen ei millään meinannut onnistua ilman naurua.
Ravintoloissa ruuan hinnat olivat Suomen tasolla, mutta juomat halvempia. Ja tietysti annosten koot olivat sellaisia, että kaiketi ne oli tarkoitettu hevoselle. Suomen hinnalla sai tuplasti suuremmen annoksen mitä tahansa. Maltalla muuten kannattaa etsiä ihan paikallista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Paikallinen haudutettu kani hakkaa mennentullen rantabulevardien italialaisiet sörsselit. Tai ehkä minä vain olen syönyt liian kauan riistaa.
Maltasta sanotaan, että silleä kaikki puhuvat englantia. Uskokoon ken tahtoo. Yleensä se puhuttu englanti oli juuri samaa huonoa englantia, jota kuulee kaikkialla välimerellä. Ja kuullun ymmärätminen on aivan yhtä surkeaa. Paikallinen puhekieli muuten on tyypillinen sekakieli, jossa on sekoittunut italila, arabia ja englanti. Ja se kuulostaa muuten ihan arabialta ainakin minun korviini.
Ja sitten se kalastus. Sekin jäi pettymykseksi. Maltalaiset eivät ole ymmärtäneet, ettäheillä olisi mahdollisuus oikeasti lyödä rahoiksi kalastusmatkailulla. Kovan kaivamisen jälkeen löysimme veneen, kapteenin ja sopivan ajankin pienelle kalastusmatkalle. kapteeni oli muuten valloittava persoona (paikallinen tosi-tv tähti jne.) , mutta kalstuksesta hän ei tiennyt mitään. Niinpä me muutimme koko homman lennosta pohjaonginnaksi Valetan sataman vesillä. Saaliiksi tuli lähinnä Pohja-ahventa (Rock Fish) joka oli ongittavana kovin samanlainen
kuin kotoinen ahvenammekin. Hauskaa oli ja kapteeni tuntui tietävän kaiken Maltan historiasta, joten häntä oli kiva kuunnella. Mutta ne isot kalat jäivät sinne jonnekkin. Vaikka tämä kapteeni ei mikään kalastusexpertti olllutkaan, hän onneksemme tunsi paljon ihmisiä. Niimpä kapteenimme loppujenlopuksi pelasti loppulomamme. Samme hänen kauttaan vuokrattua 34 jalkaisen purjeveneen, jolla kävimme Sisisliassa ja kiersimme Maltan molemmat saaret. Ja kun “purkkarin” perässä uittaa uistinta, pysyy ainakin Välimerellä kalassa. Ja mikä on sen mukavampaa kuin syödä tuoretta kalaa kera valkoviinin purjeveneen kannella keskellä Välimerta. Sitä kannatta kokeilla.
